Suuri solvaussanakirja nimike: Suuri solvaussanakirja: haukkumasanat
tekijä: Tammi, Jari (kiroguru) Nyt ensimmäistä kertaa yksissä kansissa suomalaiset nimittävät/kuvaavat haukkumasanat – kaikkiaan yli 23.000 täsmäasetta!
448 sivua, Pikku-idis 2003, ISBN 952-9589-34-4
kätevä pokkariformaatti: 128x197 mm
Kustantajan suositus: K-15
LOPPUUNMYYTY
MOTTO:
”Se, joka ensimmäisenä solvasi muita sen sijaan että olisi vain humauttanut nuijalla aivot mäsäksi, täytyy lukea yhdeksi niistä, jotka laskivat perustan sivistykselle.”
– John Cohen, The Observer
Mistä aineisto on kerätty? Suuren solvaussanakirjan haukkumasana-aineisto on koottu mm. murre- ja slangisanastoista (Savon murteesta lääkärislangiin), jokapäiväisestä mediavirrasta sekä kahdesta kansallisesta solvauskeruusta vuosina 1993 ja 2003. Saaliina on sellaisia makupaloja kuin kuplahylje, minimuna ja temppelielvis. Kirjasta löytyvät myös kaikki negatiiviset sivistyssanat (despootti, kleptomaani, takofobi). Varsinaisena herkkuna ovat kirogurun lanseeraamat, ihmisiin niin luontevasti kohdistuvat sienihaukkumat (känsätuhkelo, loisnuijakas, napahiippo). Sanakirjasta löytyy mm. 338 haukkumasanaa maalaisista, 355 poliisista, 279 lihavasta, 145 hitaasta, 127 kömpelöstä, 106 rumasta, 106 laiskasta ja 105 laihasta. Urheiluaiheisia haukkumia on 307 ja poliittisia 197. Haukkumasanojen tuoreustakuu on lyhyt: ne elävät kansan parissa jatkuvaa tuotekehitystä väännelmineen ja yhdistelmineen. Siksi kannattaa pitää kotelot täynnä ja noukkia sanakirjasta mukaan hyvät kielitorpedot, perustuuhan solvaamisen teho usein yllätyksellisyyteen ja toisen hölmistyttämiseen. Myös vanhojen haukkumasanojen kierrätys on suositeltavaa (hypänpieru, joutio, tynsä, uuspeili). Mitä kirja kertoo meistä? Kaiken kaikkiaan sanakirja antaa erinomaisen kuvan siitä, mitä suomalainen inhoaa, pelkää, vihaa tai halveksii – mutta myös siitä, kuinka mielikuvituksellisen hauskasti suomen kieli tarvittaessa taipuu, kun halutaan turvautua leikkisään, terävään, hellittelevään, ilkeään, ironiseen tai törkeään solvaamiseen ja joka tapauksessa mieluummin haukkumasanaan kuin väkivaltaan. Summa summarum. Kysymykseen siitä, onko kyseessä kulttuuriteko vaiko eettinen miinakenttä, kiroguru ottaa valistuksellisen, terapeuttisenkin, ja kieliälyä kehittävän näkökulman. Teosta ei ole tarkoitettu tosikoiden käsiin.
”aarreaitta niin alkeissolvaajalle kuin paatuneellekin panettelijalle” – Viki Salonen, Forssan Lehti
”Tästä maasta eivät solvaukset lopu... Solvaussanakirjalla olisi käyttöä eduskunnassa” – Anneli Sundberg, Helsingin Sanomat
”Kirosanakirjallaan mainetta niittänyt Jari Tammi on koonnut solvaamiseen innostuneiden tarpeisiin joka kodin solvaamisoppaan” – Antti Eerola, Suomen Tietotoimisto
”Niin kuin kirosanakirjakin aikanaan, solvauskirja on enimmäkseen vilpittömän hauskaa luettavaa” – Tapio Lahtinen, Hämeen Sanomat
”täynnä hyökkäävän hävyttömiä, kipeästi toiseen ihmiseen suunnattuja verbaaliohjuksia” – Sami Turunen, Arvo
”Oiva tapa kehittää solvausarsenaaliaan” – Kimmo Holopainen, Apu Kiroguru Yokotaissa (TV-1) 12.10.03
Kiroguru Zulussa (TV-2) 26.10.03
Kiroguru T5:ssa (Turku-TV) 27.11.03
|
