Kirogurun viralliset puheet
Kirogurun virallinen suomen kielen puhe
Huhtikuu 10, 2006 at 01:49
Virallinen pahoittiedotus:
Olen pahoillani, mutta kiroguru pahoittelee, että me, Kiroguru I Suuri, ei ehditty eilen ryhtyä alkamaan virallisen puheen rupeamista yhtään pahus. (Hmm… Kirogurun lingoprosessorissa täytyy olla virus.)
Eilen oli nimittäin virallinen liputuspäivä. Se, että oliko kyseessä Coca-Colan, Pepsi-Colan vai Agricolan päivä, ei ole kuohujuomakelpoista. Sen sijaan eilen ilkamoitiin Eliaksen nimipäivää (tulee Lönnrotista, joka keksi Kalevalan). Samoin eilen triumfeerattiin suomen kielen päivää. Kirogurulla kun on tapana ylistää suomen kieltä, vaikka englannin kieli onkin tuhat kertaa rikkaampi. Mutta jos mitä, kiroguru rakastaa suomen kielessä sen agglutinoivuutta ja derivoitumista.
Kiroguru pahoittelemme viälä. Ei vaan ehdinyt.
Kirogurun suomalaisuuspuhe
Helmikuu 28, 2006 at 22:26 
Tänään vietetään Kalevalan päivää, suomalaisen kulttuurin päivää, virallista liputuspäivää ja tiistaista arkipäivää. Päivää päivää. Päivää, sanoi mustapartainen mies, hyvää. Nam.
Mutta entä jos kaikki olisi toisin? kuuluu trendikäs kysymys virtuaalihistorian nimessä. Siihen on helppo vastata. Jos Elias Lönnrot ei olisi päivännyt alkuperäisen Kalevalansa esipuhetta vuonna 1835 täksi päiväksi, vaan esimerkiksi seuraavaksi, me emme olisi tässä nyt. Me olisimme tässä vasta huomenna.
Kysymys olisi huomenna kuulunut: Mitä helvettiä me tässä oikein kohkaamme? Liputuspäivä oli eilen!
Koska kiroguru kärsii flunssasta, Suomen blogikansa kärsii surkeasta suomalaisuuspuheesta. Aloitamme alusta.
Ilman Kalevalaa ei olisi suomalaista kulttuuria. Tai olisi, mutta ei niin syvältä.
Kaikki oli lähes sattumasta kiinni. Tarvittiin nopeakynäinen lääkäri, joka jaksoi reissata Karjalan kunnailla, sekä loistava idea.
Reissaamisenhalu johtui todennäköisesti seksinnälästä, sillä auliiden vienalaispiikojen synnyttämät lehtolapset oli helppo salata Helsingin konventionaalisilta piireiltä, ja idea taas varastettiin K.A. Gottlundilta.
Niin sitä pitää! Lönnrot oli taiteilija ja profeetta, väärentäjä ja pukki. Suuri sankarini.
”Niin paljon kuin Kalevaa pidetäänkin kulttuurimme kulmakivenä, se on vain Elias Lönnrotin valitsema näyteikkuna myytteihimme vuodelta 1849, sulatusuuni tuhansista kansanrunomuunnelmista. Paikoin jokainen rivi saattaa olla poimittu eri runolähteestä ja hiottu yhteiseen mittaan. Mutta Lönnrot teki saman kuin jokainen aiempi – tai myöhempi – kansaneepoksen luoja. Homeros, kaksi ja puoli tuhatta vuotta aikaisemmin, oli yhtä lailla puhtaaksikirjoittanut tuhatvuotista lauluperinnettä Odysseiaksi ja Iliaaksi.” (Ote Kalevan soljen esipuheesta.)
Lönnrotin työn arvoa ei voi rahassa mitata. Itse kirjahan ei myynyt ensimmäiseen kymmeneen vuoteen juuri paskaakaan. Mutta ilman sitä kulttuurimme, kansanluonteemme ja kielemme olisivat paljon nykyistä köyhempiä.
Ilman Lönnrotin betonoimaa myyttiperintöä arkkityyppimme saattaisivat olla jotain täysin muuta, esimerkiksi ruotsalaisia miessairaanhoitajia tai venäläisiä ikonimaalareita, joilta on sininen aina loppu.
Myytit luovat siis sielun, mutta ne eivät ole menneisyyden yksinoikeutta. Mikään ei estä meitä luomasta niitä tänäkin päivänä. Itse asiassa sen varassa on koko suomalaisen kulttuurin jatkumo ja tulevaisuus. Ei arkirealistisessa tykityksessä, jota surullisimmin ilmentävät elokuviemme juonettomat kuvaukset ryyppäämisestä, rähjäämisestä ja murjottamisesta, vaan maagisessa, samanistisessa maailmankuvassa, jonka vain tämän kaamoksen läpi pelihuumorilla selviävä kansakunta näkee ja tulkitsee.
Uusi iloinen suomalaistaiteilija on mytologisten juuriemme ja kohisevan maailmankulttuurin sekoittamisen osaava lainelautailija, peloton ja valmis kosmopoliitti, jolla on ruisleipänsä repussansa.
Kirogurun uudenvuodenpuhe
Joulukuu 31, 2005 at 16:20  
Hyvät ihmiset sentään!
On aika tarkastella hetki taaksepäin kulunutta vuotta. Noin. Ja nyt katse eteenpäin, tulevaan. Edessämme väräjää nimittäin ihmeellisiä, jännittäviä, loistavia asioita, jotka voimme ottaa avosylin vastaan ja antaa niille kunnon puserruksen!
Kyseessä on uusi vuosi. Ja aivan kuten uusi viikko tai uusi päivä, uusi vuosikin on vielä tyhjä pöytä, armon alku, mahdollisuuksien valtameri. Fiksu luovii sen startista alkaen oikein. Pässi taas… no, hän tietysti tarvitsee seilaajan tiekartan.
Traditioista hyveellisimpiä ja kauneimpia on uudenvuodenlupaus. Kiroguru suositteleekin, että nyt jätetään munattomat selitykset sivuun ja oikeasti tehdään ainakin yksi uudenvuodenlupaus, josta myös pidetään kiinni. Sen verran selkärankaa pitäisi sinustakin löytyä.
Jos epätietoisuus kaivertaa, ennen kaikkea kiroguru pyytää keskittymään kahteen asiaan: itsehillintään ja suvaitsevaisuuteen.
Jokainen meistä tarvitsee itsehillintää, oli se sitten sen viimeisen sanan sanomatta jättäminen tai viimeisen suklaapalasen säästäminen seuraavaan päivään. Pienellä itsekurilla maailma on huomattavasti helpompi paikka elää. Niin kosto kuin vittuilu rumentavat ihmistä, taannuttavat hänet torakaksi.
Myös suvaitsevaisuuden merkitystä pitää näköjään jatkuvasti korostaa, sillä tiedon ja älyn ihannoinnin aikakaudella moni ihminen muuttuu täydeksi natsiksi: hänestä tulee lokeroiva ja leimaava nihilisti, kyynisen ylimielisyyden käymälä. Itsekkyys ja muukalaisviha näivettävät ajattelevan ihmisen pelkäksi säälittäväksi runkkariksi.
Siis malttia ja avoimuutta peliin. Kaikkea typerää ei tarvitse tehdä, kaikkea ei tarvitse arvostella, kaikkea ei tarvitse kokea.
Kiroguru kehottaa: ole vuonna 2006 enemmän ihmisiksi!
Kiroguru julistaa joulurauhan
Joulukuu 24, 2005 at 12:41
Hyvät blogikansalaiset med blåg börjare!
Täten kiroguru julistaa maahan blogirauhan, glögirauhan ja gagarauhan. Käytännössä tämä rauhoittaa sen, että tonttuilu on sallittu, varsinkin punaisissa sukkahousuissa, kaikissa säädyissä ja säädyttömyyksissä, kunhan tyttötontut erottavat pukit lakanoista ja poikatontut kakut rusinoista.
Mässäily on niin muodoin ja muodottumuuksin sallittu. Ahdettakoon kupuumme piparkakkuja ja suklaata, viiniä ja omenoita, sekä pyyhkikäämme suupielet kolmannen aterioinnin jälkeen tyydyttyneinä ja yltäkylläisinä. Direktiivien mukaiset neljä pierua, kaksi tuhnua ja seitsemän röyhtäystä sallittakoon päivää kohti jokaiselle kansalaiselle.
Joulu on lahjojen antamisen juhlaa, myös lahjattomille ja syrjäytyneille. Muistakaa heitä hellyydellä ja empatialla, antakaa pois omastanne, ottakaa kädestä kiinni.
Lapsiperheille kiroguru haluaa sanoa erikoissanan: siunausta ja temmellystä! Lapset ovat elämän rikkaus ja tarkoitus, sokeri ja suola, eikä suurempaa iloa maan päällä ole.
Myös suomalaisia perinteitä ja kristillisiä arvoja kunnioitettakoon, samoin muistakaa tammikuussa äänestää Sauli Niinistöä.
Lopuksi kiroguru kehottaa jokaista blogikansalaista med blåg börjare unohtamaan kiroilut sanavarastostamme, joulunpyhiksi nyt ainakin, sen sijasta laajentakaamme tajuntaamme positiivisin virkkehin sekä valaistunein syämmehin, kun toisiamme katselemme ja omastamme annamme.
Voitte nauttia.
Kirogurun itsenäisyyspäivänpuhe
Joulukuu 6, 2005 at 11:02
Hyvät kansalaiset! [Sama myös toisella tähdellisellä kotimaisella eli viittomakielellä.]
Tänään kotimaamme Suomi täyttää pyöreitä vuosia – nimittäin 88 vuodessa on peräti neljä ympyrää. Se ei ihan tee olympiarenkaita, mutta me suomalaisethan olemmekin viime vuosina tottuneet tekemään vain parhaamme, ja katsomaan, mihin se riittää.
Eihän se riitä.
Kiroguru käskee: pitää yrittää enemmän. Pitää yrittää nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Eikä väliä minne, kunhan yritys on kova. Tuo on tietysti häränpaskaa: tärkeintä on tietysti, minne. Eikä vain minne, vaan minneimmälle.
Luultavasti olemme pian tulossa asian pointtiin. Ja kiroguru sanoo: se tulee tässä. Mitä hyvänsä me teemmekin, meidän pitää tehdä se sydämestä ja intohimolla. Kaikki muut vaikuttimet ovat kyseenalaisia. Siinä on se asian pointti.
Entä mikä on itsenäisyyspäivän sanoma? Kiroguru sanoo: se tulee tässä. Enää ei riitä, että katsomme ajassa taaksepäin ja kiittelemme sotaveteraanejamme kuin jumalia. Vastedes meidän pitää katsoa eteenpäin. Niin tekivät aikoinaan myös nuo kansan urhokkaat, sotaveteraanimme, jotka taistelivat tulevaisuuden, eivät menneisyyden puolesta.
Suomen itsenäisyys ei siis saa perustua sellaisia arveluttaville vaikuttimille kuin sota tai finanssi, vaan vapaudelle tehdä hienoja, tärkeitä ja makeita asioita. Ei siis voiton pyynnille, vaan kulttuurin luonnille.
Siksi kiroguru sanoo – ei, kiroguru jyrähtää: vähemmälle itsenäisyyspäiväjuhlien menneisyydessä rypeminen, enemmälle tulevaisuuden haasteisiin ja iloihin tarttuminen ja niistä nautiskeleminen.
Hyvät suomalaiset ja maahanmuuttajat, kaikki yhdessä ja sovussa, me voimme tehdä sen. Siihen tarvitaan vain sydäntä ja intohimoa.
Näin puhui kiroguru. |
