Kysytään kirogurulta!
Kysytään kirogurulta! on kiroguru Jari Tammen klassikkoblogi, jonka tavaramerkkinä on autodualistinen dialogi ts. vuoropuhelu oman itsensä kanssa. Sen ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi 6.3.2007–10.1.2008 Blogger-alustalla. Samainen blogi ilmestyi myös yhteiskunnallisesti painottuneena Iltalehdessä 2010. Alla poimintoja vanhasta blogista.
Blogin nimi ja alaotsikko: Kysytään kirogurulta! – Kiroguru ei vastaa seurauksista.
Esittelyteksti: Kiroguru tietää kaikesta kaiken. Oletko valmis kestämään totuuden? Toisaalta, miksi edes vaivautua. Tiedä vähemmän, tunnet enemmän.
Aliorivi: Kiroguru on vastannut. Oletko nyt tyytyväinen?
22. lokakuuta 2007
Työpaikkakiroilu
Hei gurde, kutsupas joukkosi koolle.
Joukkoni?
Siis työntekijäsi. Staffisi. Alamaisesi.
Mitä simpskuttia nyt tällä kertaa...?
Hopia-hopia nyt. Eikös sinulla ole oma firma kuten kaikilla luovilla taiteilijoilla?
No onhan minulla...
Sitten kaikki koolle! Piparit tassille. Pekkaskahvitauko. Joukkomarssi kanttiiniin. Laiton lakko ja piskittiä päälle. Nyt meinaan tulee ilouutisia työväelle! (Lamaantuu.) Niin tietysti. Sinulla on vain yhden miehen yritys. Voi paskat.
Hetkinen! On meillä yrittäjillä kunniamme.
(Tuijottaa kuin hullua.)
Tai no, ainakin... yritystä. Hei, ja teknisesti meitä on kaksi, jos sinut lasketaan mukaan.
Okei, menköön läpi. Kuuntele siis: kiroilu työpaikoilla on vain hyväksi!
(Haukottelee.) Älä?
Töissäkiroilu parantaa peräti yhteishenkeä ja moraalia.
Miksi luulit minua, virkkuuguruksi vai? Tuoreen brittitutkimuksen mukaan säännöllinen kiroilu työpaikalla voi todellakin vahvistaa työntekijöiden yhteishenkeä ja sosiaalisia suhteita.
Ja syystä: koska kiroilu auttaa paremmin ilmaisemaan tunteita?
Jep. Yehuda Baruch, yritysjohtamisen professori East Anglian yliopistossa, tutki opiskelijansa Stuart Jenkinsin kanssa työpaikoilla esiintyvää karkeaa kielenkäyttöä ja määritteli, miten johtoportaan tulisi suhtautua siihen.
Ainakin he vahvistuivat siitä, että kiroilu on yleistymässä?
Kyllä, sitä mukaa kun perinteiset tabut särkyvät. Mutta ratkaisevaa olisi tietää, milloin ruma kieli on sopivaa ja milloin on parempi jättää se omaan arvoonsa.
Eli milloin?
No, johtoportaan tai asiakaskunnan edessä perkeleet ja vitut ovat ehdoton no-no. Sen sijaan omassa keskuudessa kiroilu vain edistää työntekijöiden yhteishenkeä ja auttaa purkamaan frustraatiota, stressiä ja muita tunteita.
Minä tiesin sen!
Baruchin mukaan työntekijät päästelevät karkeuksia lakkaamatta, mutta eivät välttämättä negatiivisessa, solvaavassa mielessä.
No, sekin on nyt tieteellisesti todistettu.
Kirosanojen kieltäminen ja työntekijöiden nuhtelu saattavat antaa kuvan vahvasta johtamisesta, mutta ne voivat tuhota työyhteisön tärkeät sisäiset yhdyssiteet ja vaikuttaa moraaliin ja motivaatioon.
Ja mikä on tämän Norwichin bisnesproffan opetus yritysjohtajille?
”Johtajien täytyy ymmärtää, millä lailla työntekijät suhtautuvat kiroiluunsa. Haasteena on oppia vaistoamaan, milloin on parempi painaa villaisella sellainen kielenkäyttö, joka ei ihan vastaa johtajien omia mittapuita.”
Luit sen ensimmäisenä täältä:
”Toivon mukaan tämä tutkimus auttaa tiedostamaan, mikä on kiroilun rooli työelämässä ja jokapäiväisessä elämässämme, ja osoittaa samalla, että johdon pitää joskus ’ajatella erilaisesti’ ja olla avoin poikkeaville ideoille.”
16. lokakuuta 2007
Biobensan kirous
Biopolttoaine, puolesta vai vastaan?
Ehdottomasti vastaan.
Mitä jumalauta perkele saatanaa?
Kyse on typerästä muotihörhötyksestä, joka on sumentanut terveen maalaisjärjen. Jollei siihen puututa ajoissa, koko maailma räjähtää sen tuhannen sillin päreiksi.
Okei. Nyt putosin avaruussukkulasta.
Onhan se selvä kuin Karalahti. Biobensa vie leivän nälkäisen suusta.
Tulkkaa tyhmemmällesi.
Koska biopolttoaineen tuottamiseen syydetään miljardisubventioita, maajussit vaihtavat ruokaviljan bensamaissiin. Tämä on poissa ruoantuotannosta, mikä taas johtaa ruoan kallistumiseen.
Mistä seuraa?
Autojen menovesi pysyy edullisena sillä välin kun köyhät afrikkalaiset kuolevat nälkään.
Olisiko ihan lukujakin?
No, 50 litran bensatankin täyttämiseen menee yli 220 kiloa maissia, mistä yksi ihminen saisi ruoan koko vuodeksi.
Ja kuka laski näin?
Sveitsiläinen Jean Ziegler, YK:n elintarvikevaltuutettu, joka vaatii biopolttoaineiden tuottamisen lopettamista viideksi vuodeksi. Hän esitteli raporttinsa EU:lle maanantaina Brysselissä.
Eikös hän ole se sama mies, joka aiemmin vaati biopolttoaineiden valmistamista maatalousjätteistä tai elintarvikkeiksi sopimattomista kasveista – eikä ruoaksi kelpaavista raaka-aineista?
Sama mies.
Ja eikös hän ollut huolissaan varsinkin Brasilian esimerkistä, jossa sokeriruokoviljelyn laajentaminen yksipuolistaa pahasti viljalajeja?
Sama jäppinen.
Ilmeisen kimurantti pähkinä. Mikä on kirogurun ratkaisu?
Tukiaiset pois. Antaa bensan kallistua. Ihmiset oppivat ajamaan vähemmän ja taloudellisemmin ihan itsestään.
Eli siperialaisöljy opettaa?
Se opettaa myös autoteollisuutta, pakottaa kehittämään entistä bensapihimpiä autoja.
Ja jopa kenties mahdollisesti vaihtoehtoisia autonmoottoreita ja energianlähteitä?
Olisi jo aika.
Nykyajan ekologista hulluutta:
Kehitysmaat on laitettu kärsimään ”uudesta kolonisaation muodosta” eli viljelysmaan valjastamisesta biodieselin tuotantoon.
Anna linkki.
Sama luxemburgilaisittain selitettynä.
12. lokakuuta 2007
Ilmat pihalle
Olet kuin paskaa syönyt.
Kumi puhkes.
Älä jukumaplivita! Tuliko aids?
Ei kun pyörän kumi puhkesi.
Ai fillaristasi?
Ei vaan autosta.
Wuah hah hah!
(Synkistyy entisestään.) Vedänkö plättyyn?
Tosikko. On muodikasta olla vahingoniloinen stadilaisille autoilijoille, jotka saastuttavat ilmaa omaksi huvikseen.
Minun autoni sattuu olemaan myös neljän lapsen kuljetusvaunu.
Okei, saat neljännesempatiani. Miten kävi?
Pysäköin naulaan.
Wuah hah hah!
Haista uloste.
Tuo on vain niin klassista.
Tarkemmin sanottuna se oli peltiruuvi.
Muotoseikka.
Ei niinkään. Taloyhtiössämme on meneillään vesikaton uusiminen.
Hmm, aihetodisteet ovatkin vedenpitävät.
Kaiken lisäksi huomautin jo pari viikkoa sitten jalkakäytävältä ja asukaspysäköintipaikoilta löytyneistä terävistä kattopellinsirpaleista, jotka kuuliaisena kansalaisena tietysti kiikutin roskiin.
Varmaan henkesi uhalla.
Rakennusjätteiden poiskuljetus tulee hoitaa huolellisemmin. Tiepalvelun tekemä renkaanpaikkaus maksoi 80 euroa.
(Viheltää.) Korvaako taloyhtiö?
Isännöitsijä ei halunnut edes keskustella asiasta.
Niin ne nykyajan isännöitsijät. Korvaako peltisepänliike?
Sen mukaan peltikattosaneerauksessa käytetään vain kahden ja puolen tuuman nauloja.
Eli meidän pikku Herkules Pierut onkin tehnyt väärän johtopäätöksen. Ehkä ruuvisi iski renkaaseen jo Bulevardilla?
(Rypistelee ahdistuneena kulmiaan.) Ehkä, ehkä ei.
Hmm, et näytä vielä kovin vakuuttuneelta. Entä jos kukaan ei korvaa mitään?
Ei kyse ole rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta.
Oikeutta haetaan nykyään monella tavalla. Aiotko löysyttää mutterit kattoremppamiesten nostolavasta?
Kosto ei ole toinen nimeni.
Mutta jos olisi? Hei, voisit ruveta soittamaan avoimesta ikkunasta vanhoja laulujasi. Siinä vasta kidutusmuoto!
Olet säälittävä.
Mitäs ajelet kolmipyörällä.
Pudotkoon loska niskaasi.
Humppakerhon syömähammas!
Jalankulkijaterroristi!
10. lokakuuta 2007
Tärkeää asiaa!
Hei veteraanipikajuoksija, saitko viimeisimmän viestini?
Minkä viestin?
Laitoin tulemaan tärkeää asiaa kirjekyyhkysellä.
Minulleko?
Jep.
Sinultako?
(Katselee ympärilleen.) Onko täällä muitakin?
Ihmettelin vain, että mistä lähtien alter egot ovat siirtyneet ulkoiseen viestintään.
Sanopa se! Guru teeskentelee niin kiireistä nykyään.
Sanakirjakiireet, sanakirjakiireet.
Just. Jos kuitenkin pysyttäisiin hetkeksi ihan asialinjalla.
Eipä ole kyyhkyä ilmestynyt lakkaan. Mikset käyttänyt sähköpostia?
(Virnistää ovelana.) No mutta olipa sattuva aasinsilta: harjoittelen tässä nimittäin sähköpostitonta perjantaita.
Ei tänään ole perjantai.
Siksi sitä harjoittelenkin. Eräät ahkerat amerikkalaiset työmuurahaiset ovat ristineet perjantait nimikkeellä Zero E-mail Fridays, ja ajattelin kantaa korteni kekoon.
Tiesitkö muuten, että joka päivä maailmalla kulkee 39,7 miljardia sähköpostiviestiä?
Vittu, minun piti sanoa tuo.
Hehe. Satuin näköjään lukemaan talouslehteni ensin. Ja kun pottiin lisätään roskapostit ja automaattivastaukset, luku nousee liki 100 miljardiin päivässä.
Ähäs. Entäs tämä: Amerikassa ylemmät toimihenkilöt saavat keskimäärin 140 emailia päivässä.
Omaa syytään. Aktiivisuus lisää aktiivisuutta.
Mitäs sinä saat? Kaksi ja puoli?
Viikossa vai vartissa?
Kummassakin tapauksessa olet varmasti kovin, kovin ärtynyt, kun ”sanakirjakiireesi” keskeytetään?
Kieltämättä sähköpostitse asioita joskus vatvotaan, varsinkin ryhmälähetyksissä. Henkiseen roskapostiin luokittelen myös vitsit, ketjukirjeet ja muut kirjalliset krääsät. Suoramarkkinointi on kaksipiippuisempaa: sekin vie aikaa, mutta joskus on kiva tietää, mitä uutta Applella on tällä kertaa.
Mikä neuvoksi?
Olen huono neuvomaan, koska sorrun itse helposti kaunokirjallisuuteen. Pidän myös kohteliaisuutena vastata mahdollisimman pian.
Mutta jos aika on rahaa?
Ole ytimekäs.
Aika on... luottokorttia?
Ei kun ”Ole ytimekäs” oli vastaukseni. Ystävien kanssa pitäisi pyrkiä kahden lauseen viesteihin. Muissa tapauksissa riittää viisi riviä. Heh, ongelmana on vain se, että lopulta aikaa voi tuhraantua entistä enemmän, kun hioo ja karsii lopputulosta.
Se on vain teidän kirjailijoiden ongelma.
Kieltämättä tautologia on perseestä.
Ehkä pitäisi kirjoittaa ajankäyttösuunnitteluun pohjautuva Sähköpostiopas?
Hyvä idea. Mutta mikä oli se sinun tärkeä asiasi?
Jaa? En muista enää.
Et muista enää! Grillaa kyyhkysi!
Taivu kyykkyyn.
Suksi Gobiin.
8. lokakuuta 2007
Vanhanen vs. Ruusunen
Hei, kiroguru...
Voi perkele. Mitä nyt taas?
Anteeksi nyt niin saatanasti, mutta olisi vähän kysyttävää.
Okei, rauhoitu, duud. Mikä painaa mekaanisena pumppuna toimivalla, verta liikkeellä pitävällä ontolla lihaksikkaalla elimelläsi?
Mitä on sananvapaus?
Tarkoitatko kirosananvapautta?
Ei, kysyin, mitä on sananvapaus.
Se on perustuslaissa perusoikeutena suojattu oikeus, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
Ja toteutuuko mielestäsi sananvapaus tässä Vanhasen ja Ruususen tapauksessa?
Tarkoitatko jokamiehenvapautta muistelmien kirjoittamiseen vai maan poliittisen johdon vapautta haastaa oikeuteen joku viaton yksinhuoltajaäiti?
Jaha. Olet näköjään valinnut puolesi.
Vanhaselle ei näköjään koulussa kerrottu, että älä kiusaa pienempiäsi.
Eikö Ruusunen mennyt liian pitkälle paljastuksissaan?
Vanhanen meni liian pitkälle lähtiessään käräjille.
Hän haluaa vain selvittää yksityisyytensä rajat.
Miksi? Vaarantavatko Pääministerin morsian -kirjan intiimit paljastukset Suomen tasavallan turvallisuuden?
Eikö julkisuuden henkilöllä saa olla yksityiselämää?
Voi vittujen vittu. Ja kuinka monta tuhatta muistelmateosta tässäkin maassa on väsätty Marskista Bäddingiin – kaikki täynnä herkuttelevia yksityiskohtia! Kyse on sananvapaudesta; kirjallisuuden laatua arvottavat ihan toiset tahot.
Mistä kenkä sitten puristaa?
Luulen, että pääministeri on vain sen verran estoinen jäykkis, että häntä hävettää, kun entinen tyttöystävä päätti kirjoittaa parista pususta sekä valkosipulin haittavaikutuksista niihin.
Tuomitset siis pääministerin lähtemisen tuomioistuimeen?
Hänellä on kaikki vapaus tehdä itsensä naurunalaiseksi.
Mutta eikö pääministeri osoita menettelyllään vain miehisyyttä? Sanoihan hän tv-uutisissa, että ”ilmeisesti aina on ajateltu, ettei pääministerillä ole kanttia mennä oikeuteen”.
Hänellä on kaikki vapaus tehdä itsensä naurunalaiseksi.
Pitäisikö hänen erota?
Hänhän on eronnut.
Tarkoitan kansanedustajan, perustuslakivaliokunnan jäsenen Tuulikki Ukkolan (kok) eilistä kannanottoa.
Verestäisitkö muistiani?
Ukkolan mielestä pääministerin menettely vaarantaa sananvapauden. ”Pääministeri ei selvästikään ymmärrä, että sananvapaus on demokratian kulmakivi. Siksi toivon, että pääministeri tajuaa erota virastaan.”
Taitava poliittinen veto.
Ehkä se oli vain taitava veto?
Ei. Ukkolalla oli myös pointtinsa: sananvapaus on tämän päivän liito-orava.
No, tarkemmin ajateltuna, olihan pääministeriltäkin aikoinaan taitava vaaliveto patsastella apujen ja seurojen kannessa Susanin kanssa.
Tai taitava mainosveto kaupata asuntoaan iltapäivälehden aukeamalla.
Yhteenveto?
Kontrollifriikki Vanhanen voisi konsultoida Kanervaa siitä, miten saada rentoutta ja tyylikkyyttä rakkausasioihinsa. (Ryhdistäytyy.) Joko puhuttaisiin siitä kirosananvapaudesta?
Ei kiinnosta.
Haista sitten pyrstö.
Sananvapaus Matti Vanhasen määrittelemänä:
Ministerit eivät saa kertoa keskeneräisistä päätöksistä. Sähkönhinnasta ei saa keskustella. Entiset heilat eivät saa tehdä intiimejä paljastuksia.
Ukkola vs. Vanhanen:
Naarasleijona vs. kotihiiri.
4. lokakuuta 2007
Kaisaniemen puisto
Ja mitä mieltä herra on Kaisaniemen puistosta?
Hei nyt olisi vähän sanakirjakiireitä...
Tunge paviaanin perseeseen ne sanakirjakiireesi, hoida blogivelvollisuutesi ja vastaa kun kysytään.
Öh, siis, Kaisaniemen puisto, mitä siitä?
Voi vittu. Vilkaisepas taas tuota otsikkoa tuossa yläreunassa. Mitä siinä lukee?
Kysytään kirogurulta?
Ei vaan: Kysytään kirogurulta! Siis huutelumerkki. Ja mies on kuin kysymysmerkki. Eli vastauksia, silvuplee.
Pelkät mielipiteet eivät sitten riitä?
Ja hepunpepun. Haluamme kuulla totuuden, vain totuuden ja ainoastaan totuuden.
Kaisaniemen puisto on... öh, kaunis pläntti, juu.
Mutta...?
Mutta pientä ehostusta se totta totisesti kaipaisi.
Vai pientä? Ettei oikein drakonista täysmylläystä?
Hei, purukalusto säppiin. Kuka täällä määrää tahdin?
Okei, nasapalli. Puhu.
Kaisaniemen puiston ongelmat kärjistyvät sen sumppumaiseen sijaintiin: lännessä rumaa ratajättömaata ja pohjoisessa laineet liplattavaiset, ja se rämä ravintola kuin makkara tikun nokassa. Ja muutenkin puistoa leimaa jälkeenjääneisyys ja hoitamattomuus.
Tiivistä.
Isoin vika on se, että se on liian iso.
Liian iso? Pesussako se pitäisi kutistaa?
Puisto on liian iso. Kaisaniementien varteen voisi hyvällä omallatunnolla rakentaa umpirivin liike- ja asuintaloja: puisto tarvitsee ympärivuorokautista elämää ympärilleen. Eikä ratapihassa muutenkaan ole mitään katselemista koirankusettajan silmin.
Nyt suututat kaikki ympäristönsuojelijat, joille joka ruohontupsu on kultakorallia.
Puistot ovat ihmisiä, eivät raatokärpäsiä varten. Sillä kun rakennamme vielä nätin kävelysillan Kaisaniemen ravintolan nurkalta Siltasaarenkärkeen, ympyrä sulkeutuu. Verenkierto elpyy. Jopa Tokoinranta saa uutta verta, kun kävely- ja pyöräreitit monipuolistuvat.
Silta kuulostaa hyvältä idealta. Entä itse puisto? On ehdotettu kahviloita, petankkiratoja...
Joo, joo, samat vanhat tylsät lässytykset. Mieluummin jotain kunnianhimoista.
Kuten?
Veistospuisto.
Hyvä. Ja mitä muuta?
Hesarin mielipidesivulla ehdotettiin, että puistoon ostettaisiin VR:n käytöstä poistettu vanha hirsirakenteinen asemarakennus ja siirrettäisiin se puistoon. Kehittelen ideaa eteenpäin: siirretään saman tien kymmenen: läpileikkaus Suomen vanhoista asemarakennuksista!
Vähän niin kuin Seurasaaren malliin?
Mikä keskustaidylli! Ja koska on valitettu, että puiston nykynimi herättää ikäviä mielikuvia, annetaan sille osuvampi nimi Rautatiepuisto. Itse rakennuksiin sijoitettakoon mitä tahansa aktiviteettia kahviloista seura- ja senioritoimintaan.
Ja mitä vielä?
Koska Turun Kupittaan Seikkailupuisto on lasten kannalta aivan upea juttu, meidän helsinkiläisten täytyy tietenkin pistää paremmaksi ja luoda astetta upeampi.
Ja vielä?
Nooh, olisihan sitä viilaamista: kasvitieteellinen puutarha kunnolla auki puistoon, matalia istutuksia ja avoimia näkymiä, englantilaisia perennoja, kauniita lamppuja, munuaisen muotoinen vesi-allas keskussaarineen, Hyde Park -puhujalava, lasten pyöräilyliikennepuisto, puistoshakkikenttä, katusählykenttä – ai niin, ja se petankkirata... Satoja pikku mahdollisuuksia. Tila loppuu. (Haukottelee.)
Ja?
Ja nyt palaan takaisin sanakirjani pariin.
Haista anus!
Lypsä nänni.
Runkoruostevinokas.
Täi.
6. syyskuuta 2007
Apinaa tankkiin
Ja onkos lapsia pimahdellut?
Mthäh?!
Lapsia, ihmisen tyttäriä ja poikia, puolivalmisteaikuisia – onkos pikkupäitä poksahdellut?
Putosin heti kärryiltä.
Uuden brittitutkimuksen mukaan ruokien keinotekoiset väriaineet ja säilöntäaine natriumbentsoaatti voivat lisätä lasten ylivilkkautta.
(Vääntää naamaansa.) Ai että "voivat"?
Mitäs siinä vääntelet naamasi?
Ai että todellakin voivat? Hu-hu-huuu!
Jumaliste, pilkkaat brittitutkimuksen luotettavuutta.
Pois se minusta. Tuon vain tietävät jo entuudestaan kaikki, joilla on lapsia omasta takaa.
Tosiaan, sinulle on niitä nurkkiin kertynyt. Montako, kahdeksantoista?
Neljä.
Säälittävää. Ei täytä edes suurperheen mittoja.
Eläintarha sekin.
Okei, kai se koelaboratorioksi käy. Tosin nyt puhutaan ihan toisen mittaluokan rakettitieteestä. Tutkimukseen osallistui 300 lasta.
Vaude, kunnon synttärikemut.
Tjaa, hyvin mahdollista. Mukana oli nimittäin 3- ja 9-vuotiaita lapsia, joiden käytös kummasti vilkastui, kun he litkivät lisäaineilla höystettyä hedelmämehua.
Ei mitään väliä, millä höystetty. Herkuista hyperaktivoituu aina. Sokeroiduista aineista tulee sokerihumala, keinotekoisesti makeutetuista aineista tulee, öh, keinotekoismakeutusainehumala.
Siis pimahdus.
Pimahdus. Totaali pimahdus.
Hmm. Kiinnostavaa. Mitä sitten tarkalleen tapahtuu pimahduksen aikana?
Lapset alkavat hyppiä seinille.
Mitä muuta?
Kiljuvat kuin parat nauriskuopassa.
Kiinnostava vertaus. Ja mitä vielä?
No, riehuvat ja kiipeilevät toistensa yli kuin lauma apinoita.
Ja mitä vielä?
Kolauttelevat päitään ja katkovat luitaan. Ja sitten: itku pitkästä ilosta, draamallisia kohtauksia, hiestä märkiä paitoja, punaisia naamoja, särkyneitä leluja. Eikä jälkeenpäin muisteta mitään, mitä tapahtui. Vaikka eihän siinä mitään järkevää tapahtunutkaan.
Saamari soikoon. Ja onko siinä mitään mieltä?
No ei ole.
Miksi sitten aikuiset antavat lapsille lisäaineita suoneen?
Hyvä kysymys. Mutta elämä ei ole aina pelkkää vettä ja leipää.
Ei tietenkään. Se on joskus myös makeutusaineita ja väriaineita.
(Levittelee käsiään.) Mitä voit tehdä? Pukea lapset pakkopaitaan ja syöttää herkut putkella ruokatorveen?
Hmm. Näytät siltä kuin hihassasi olisi sittenkin ratkaisu?
Saattaisi ollakin.
Anna tulla. Kaikki kolme bloginlukijaasi pidättelevät nyt hengitystään.
Tässä puhuu sitten kokemuksen syvä rintaääni.
Ei väliä vaikka pieraisisit sen ulos.
Herkkupäivä.
Mikä?
Herkkupäivä. Vähän niin kuin karkkipäivä ennen.
Mikä uutisankka.
Paitsi että ei ole. Nykyään suurimmalla osalla lapsista on karkkipäivä joka päivä. Sehän tekee lapsiperheen elämästä yhtä helvettiä. Lapset ahdetaan täyteen sokeria, makeutusaineita, lisä- ja väriaineita, jotka varastoituvat elimistöön. Heistä tulee läskejä ja rumia ja hampaattomia ja hyperaktiivisia, he saavat diabeteksen, epäonnistuvat koulussa ja kuolevat keski-iässä syrjäytyneinä lisäainesyöpään.
Vittu, minä jo hetken luulin, että tämä olisi lastenohjelma.
Karkkipäivä lanseerattiin 70-luvulla. Nyt olisi aika lanseerata herkkupäivä – kerran viikossa. Loppuina päivinä marjoja ja hedelmiä ja muutenkin terveellistä ruokaa.
(Mykistynyt.)
Eikä sitten roskaroskaa joka viikko saatana.
Tarkoitatko, että RAX on paholaisen kipsa?
Tarkoitan, että vanhempien pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja vastuun lapsistaan.
Viikon motto:
Ihminen on sitä mitä syö. Jos hän syö sikaa, hän on sitä mitä sika syö. Jos sika syö kalarehua, hän on sitä kala syö. Jos kala syö vesistöön liuenneita saasteita, lannoitteita, hormoneita tai muuten nauttii radioaktiivisesta säteilystä, geenimanipuloidusta ravinteesta ja kammottavasta 80-luvun popmusiikista, ihminen on sitä mitä on, tekee parhaansa, katsoo mihin se riittää ja lopuksi pyörii vihreänä pallona kohti auringonlaskua.
24. elokuuta 2007
Kirovapaa vyöhyke
Sano vittu.
En sano.
Sano paska.
Enkä sano.
No sano ime helttaas, salsketin suohytynupikka.
(Yskäisee tympääntyneenä.)
Ymmärrän yskän. Olet tympääntynyt.
Mistä arvasit?
Sulkulauseessa luki, että yskäisit tympääntyneenä. Noniin. Setä ymmärtää. Ryökkäise ulos.
Niin mikä?
Että mikä tympii? Miksi et kiroile?
Ei vain huvita aina.
Haa, haa, haa. Että kirogurua ei huvita kiroilla? Mikäs softisguru munasta on nyt kuoriutunut?
On rankkaa virkansa puolesta noitua alituiseen räävittömiä. Tajuatko, kovan kuoreni alla on oikeasti herkkä, tunteva ihminen, joka silittää päitä ja kantaa huolta mm. piekanoista ja lehtokurpista.
(On tukehtua limaansa.) Tsiizusirallaa! Tämä päivä oli nähtävä.
Lisäksi rumat sanat saastuttavat ilmaa, ja olen huolestunut ilmaston puolesta.
Köh köh. Olen pyörtyä kauhukuvista.
Ja pitkäkestoinen möykkä vasta vaarallista onkin: melusaaste aiheuttaa maailmassa 210 000 sydänkuolemaa vuodessa.
Hetkinen. Jos viittaat WHO:n alustaviin tutkimustuloksiin, joista tänään saimme lukea Hesarista, kyse on liikennemelusta eikä niinkään ärräpäistä.
Kyllä kiroilumelukin aiheuttaa stressiä. Kroonisena se johtaa kehossa jatkuvaan hälytystilaan, joka puolestaan aiheuttaa fysiologisia muutoksia, verenpaineen nousua, immuniteettihäiriöitä, sydänkohtauksia – ja lopulta kuoleman.
Mutta silti...
Pienistä perhanoista kasvaa iso perkele. Siksi olen päättänyt julistaa ympärilleni kirovapaan vyöhykkeen.
Ai menet kiroilulakkoon?
Nyt se on täytetty.
Vitut on. Et sinä voi noin vain lakata kiroilemasta. Kyse on kansalaisvelvollisuudestasi. Sinulla on lahja tehdä kiroilusta kulttuuria, taidetta, oopperaa. Olet Suomen kansan majakka. Älä unohda missiotasi.
Ei jaksa. Liian hapokasta.
Saatana. Nyt loppui pelleily. Jätkä rupeaa kiroilemaan ja sassiin.
Joskus toiste.
Ei vaan nyt! Et voi jättää meitä pulaan – et varsinkaan tänään!
Miten niin? Mitä erikoista tässä päivässä on?
Taiteiden yö.
Ai saatana. Niin vittu onkin.
Maestro on palannut.
Ja terskat kanssasi, debiili!
21. elokuuta 2007
Juokseva Kiroguru
Mitä vittua oikein juoksit Fredalla tänä aamuna?
Oli kiire.
Ha. Ja mihin kirjailijalla koskaan mihinkään kiire olisi?
Tietokirjailijalla on aina kiire.
Niinkö, tiedon lähteille?
Aamiaiselle.
Älä jumalauta. Jäikö kaurapuuro syömättä?
Omani söin. Perillisillä oli vasta maitoa tankissa.
Putosin kärryiltä.
Vein kaksoset päiväkotiin.
Ai niin, tosiaan, sehän on hienoa. Mahtaa olla nykyään kotona hiljaista?
Jokunen vuosi tästä auvosta on vierähtänyt. Kiroguru on palannut virka-aikaan.
Eikö sitten pitäisi tehdä hommia eikä vain vain väsätä blogia?
Sinä tämän dialogin aloitit.
Terävä huomio. No, mitä on työn alla? Uusi kirosanakirja?
Vastahan kolmas laitos lykättiin keväällä markkinoille.
Eipä ole paljon mediassa näkynyt. Huonosti markkinoitu.
Se on steadyseller niin kuin raamattu.
Raamatuksi se on liian kallis.
Haista saatana.
Okei, mitä sitten duunaat?
Sinulle sen voin paljastaakin. Koodinimi VSK:ta.
Joka tarkoittaa mitä?
Sitä sun tätä.
Nyt putosin kaksosrattailta.
(Taputtaa olkapäälle.) Kuomaseni, sinulle kerron viimeiseksi.
Eli salaista kuin sotateollisuus?
(Ääni alkaa väristä.) Hyvin salaista.
Ja milloin suuri yleisö saa tietää enemmän?
Tuomiopäivä lähestyy hyvin, hyvin pian...
Voi helkuna. Jos enempää ei tipu, suuri yleisö ei välitä pilluakaan.
(Ryhti luhistuu.) En siis onnistunut herättämään suuressa kirjakansassa sietämätöntä jännitystä?
Vain sietämättömyyttä, pässi, vain sietämättömyyttä.
No siinä tapauksessa: hyppää tekojärveen.
Silppaa mastoon.
Paru.
26. kesäkuuta 2007
Korkeasaari
Sinut sitten bongattiin Korkeasaaressa.
Heko heko. Paviaanilinnassa, niinkö?
Ei kun ihan oikeasti. Eräs blogiystävättäresi spottasi.
(Silmät laajenevat kuin pelästyneellä jäniksellä.)
Lopeta. Et sinä piparivarkaudesta kiinni jäänyt.
Kun nyt tarkemmin muistelen...
Hienoa, että poistut välillä kirjoituskammiostasi ja harrastat turismia, mutta... etkö ole jo hieman liian vanha Korkeasaaren-matkaajaksi?
Höpöti pöpöti. Vietiin kaksoset lastenvaunusafarille.
Että oikein vastuullinen isähahmo. Ja mitäs tykkäsit?
Ilkeänkö?
Suorat sanat vain.
Ensimmäisessä ylämäessä ja tasapohjaisissa Pumissani kaksosrattaita puskiessani mietin, että olisipa hengenvaarallista käydä täällä talviliukkailla.
Korkeasaari pitäisi siis nuijaista pannukakuksi?
Eihän toki. Muutenhan miljöö on aivan kukkea.
Kukkea?
Kypsäksi uhkeutunut moniviljakasvillisuus, perisuomalaisen peruskallion graniittinen gneissiys, pittoreskit huvilanrämät sekä hylätyt ikivanhat ruosteiset karhuhäkit, joita ei niitäkään varojen puutteessa ole (onneksi) purettu.
Mutta?
Mutta heti kun päästettiin vajaa kolmivuotiset kaksoset vapaalle jalalle, vuorikauriit jäivät toiseksi. Tuli elävästi mieleen, kun joskus 90-luvun jälkipuoliskolla vanhemmat poikani kaatuilivat alamäissä Pohjois-Walesin Mountain Zoossa niin että veri pirskui.
Eivätkö itse eläimet vanginneet huomiota?
Ne parit nautaeläimetkö?
Niin ja...
Sumuisen lasin takaa tirkisteltynä jossain ylirehevöityneen betonilaarin perukoilla saattoi vilahtaa päiväunilla torkkuvan pantterin selkä, mutta siinä kaikki. On kansallinen häpeä, ettemme huolehdi riittävin taloudellisin subventioin siitä, että Korkeasaaressa olisi oikeasti jotakin nähtävää.
Kirahveja ja norsuja?
Esimerkiksi.
Ai että riikinkukot ja valkoposkihanhet eivät herralle nyt enää riitäkään?
Valitan. Laihaksi jäi anti.
On gurulla otsaa.
Tai ehkä emme vain löytäneet kaikkia karvaisia ystäviämme. Ja kaksoset joka tapauksessa tykkäsivät, mikä tärkeintä.
Seli, seli. Korkeasaari on fennofiilien pyhättö. Vittuakos siinä rupeat arvostelemaan?
No perkele. Miksi menit kysymään?
Enhän minä käskenyt rehellinen olemaan.
Huku delfinaarioon.
Munapyllyapina!
Rypsö!
19. huhtikuuta 2007
Uusi hallitus
Hei, herätys, nenä pois MacBookista!
Helkuttilainen. Eikö edes kiroguru saa enää tehdä töitä rauhassa?
Sinä olet pakertanut uuden sanakirjasi kimpussa jo viikkokausia ilman blogipäivitystä.
Ja nytkö on aihetta keskeyttää? Onko Suomi hätätilassa?
Siltä näyttää! Valtioneuvoston linnassa oli hautajaiset.
Hautajaiset?
Niin, kaikki nuo vakavat miehet ja naiset täysmustissaan.
Se on uusi hallitus.
Onko maassa poikkeustila?
Kai porvarihallitusta voi sellaiseksi kutsua.
Senkö takia presidentti pakotti Cronbergin kokomustaan koipussiin?
Musta on asustus vakavuudelle ja tärkeydelle. Kysy keneltä tahansa arkkitehdilta.
Ahaa. Tässä siis räätälöidään uutta uljasta Suomea.
Ehkä pellenasut olisivat tosiaan sopineet paremmin tilaisuuteen.
Et usko uusien tuulien puhaltavan?
Maanantaihin asti kyllä. Sitten kepu äänesti salkkunsa kävyille ja fossiileille.
Ikärasisti!
Jos kerran kansainvälinen kilpailukyky on hallitusohjelman ydin ja edellyttää tuoretta dynamiikkaa, palkintoministerit Kanerva ja Väyrynen olisi voitu putata sisäpolitiikan kiusaksi.
Luulisi salkkujen riittävän kaikenkarvaisille.
Totta toinen puoli. Nostamalla ministerien määrän huikeaan (tai sanoisinko: luovaan) kahteenkymmeneen herra Maksalaatikko on koonnut todellisen Hummer-hallituksen.
Ouboi. Se tietää lisää avustajia ja sihteereitä. Hmm, ja lisää byrokratiaa. Eikös päätöksentekovaltaa ollutkaan siirretty EU:n tasolle?
Soinin sanoin, röyhkeää paisuttelua.
Halonen kyllä ilahtui, että meillä on nyt maailman naisvaltaisin hallitus.
Ja entistä mustempi. Jos presidentiksi olisi valittu Niinistö ja hallituksesta tullut miesvoittoinen, olisiko Niinistö iloinnut miesministerien määrästä? Ei ehkä päällimmäiseksi. Hän olisi neuvonut keventämään juhlapukukoodia.
Eikö naismäärä sitten tyydytä?
Ilman muuta. Ainakin seuraaviin äitiyslomiin asti.
Sano uudesta hallituksesta edes jotain kaunista.
Paljon pikkulasten äitejä ja isiä.
Niin, sinulla on siihen täysi eläytymisparalleelius.
Laitan uskoni näihin pikkulapsiin. Olkoot he vanhempiensa omiatuntoja.
Uuden hallituksen iskulause:
Eläköön vauvabuumi! Kävyillä Eurooppaan!
Uuden hallituksen haave Innovaatio-Suomessa:
Akateemisten työttömien osuuden lisääminen maailman korkeimmaksi.
1. huhtikuuta 2007
Pölynimuri
Nosta jalat ylös!
Mitä vehviläistä...
Haloo, heti nyt!
Petskeles. Mitä sinä heilut siinä?
Kuinka onnistun imuroimaan, kun joka puolella lojuu jalkoja?
Ei millään kirjailijapiireissä niin yleisellä älyllisellä ylemmyydentunnolla, mutta saanko huomauttaa, etten näe mitään imuria, saati kuule pörinää?
Et saa. Tämä on metafyysistä imurointia.
Tsiisus kraist... Taas jokin muotihörhötys.
Äläpä jäkätä, äkämä. Imuroin asennevammoja. Pölynimurointi on suuresti aliarvostettu laji.
Kukapa siivouksen ylevyyden nimeen niin vannoisikaan.
Bingo! Tarvitaan maskuliininen vallankumous. Mites teillä?
Yleensä rouva kiroguru imuroi. Vetoaa siihen, että tekee tarkempaa jälkeä. Minä hoidan tiskit.
Ai koska miehessä on enemmän insinööriä täyttämään astianpesukone vaihtelevamuotoisilla keittiöobjekteilla tarkoituksenmukaisesti?
Jotain sellaista. Miten se liittyy imurointiin?
Tsp, tsp! Työnjako viikkosiivouksessa?
Emäntä on kiinni varressa. Minä nostelen sohvia tieltä ja johdan yleistä kaaosta. Pojat (12v, 14v) keräävät lelut lattialta ja ravistavat tyynyt ja räsymatot. Kaksosista (2,5v) tyttö levittelee palapelejä ja poika on takapiruna imurin kimpussa: sammuttaa toistuvasti virran, kelaa johdon sisään ja alentaa imutehoa (matto-, verho- ym. asetukset).
Siinä näet! Pölkkäri jos mikään on miehinen apparaatti.
Tännekö päättelyketju oli tulossa?
Ajattele nyt: imuroinnista pitäisi vääntää miehinen taitolaji siinä missä takapihagrillauksesta.
Jotta pölkkäristä löytyisi allegorisuutta urheiluautoiluun? Selvä pointti.
Nyt imurit ovat imelän värisiä ja pyöreästi muotoiltuja. Missä on kromi, missä kulmikkuus, ajo-ominaisuudet, miehinen teknologia, mittarit ja vimpulat?
Totta. Aikoinaan Englannin-vuosina meillä oli Dysonin pystymalli, joka totisesti vetosi miehiin.
Pölykoiramaailman salaliitto:
Pölynimuritehtaalla muotoilu ja markkinointi tapahtuu miesten toimesta ja suunnataan naisille, jotta miesten ei tarvitsisi kotona imuroida.
27. maaliskuuta 2007
Kiina-ilmiö
Miksi olet ylösalaisin?
Ite oot.
Pitääkö nujaista plättyyn?
Haluan vain ottaa selkoa.
Selkoa mistä?
Siitä, mikä Kiinassa on niin hienoa, että sitä kutsutaan oikein ilmiöksi.
Pönttö. Eivät kiinalaiset asu maapallon toisella puolella Suomesta katsoen.
Eivät edes pannukakkuteoriassa?
Eivät edes mustamakkarateoriassa. Vastapäätä Kiinaa sijaitsee se amerikkalainen ydinvoimala, jonka ydin sulaessaan valuisi melkein maapallon läpi. Termi tuli muotiin 1970-luvulla.
(Nousee jaloilleen.) Puhuinkin kuvilla.
Miksi yhtäkkiä olet niin kiinnostunut Kiina-ilmiöstä?
Koska se on osoittautumassa pannukakuksi.
Jenkkiatomienergiako?
Tarkoitan tätä uudempaa ilmiötä, jossa länsimainen teollisuus siirtää tuotantonsa halvan työvoiman Kiinaan.
Ja sinulla on tietenkin asiasta salaista tietoa?
Salaisemmaksi se ei voi mennäkään. Oletko kuullut Green GDP -raportista?
Ympäristön tilaa ja saasteiden vaikutuksia talouteen koskevasta raportista?
Naulan kantaan. Kiinan tilastokeskus nimittäin määräsi maan ympäristönsuojeluviraston luovuttamaan uusimman raportin vain ja ainoastaan maan ylimmän johdon käyttöön.
Kuulostaa huolestuttavalta.
Älä muuta karju. Jo edellinen, vuoden 2004 raportti paljasti, että ympäristötuhojen vaikutukset bkt:hon ovat kolme prosenttia ja rahalliselta vaikutukseltaan yli 50 miljardia euroa.
(Viheltää.) Joten mitäköhän vuoden 2005 raportti olisikaan paljastanut?
Ruuvin uraan. Kuulemma edellinen raportti oli vasta alkusoittoa, josta puuttuivat mm. maaperän saastumisesta aiheutuvat kustannukset. Eikä tässä kaikki. Tämän kuun alussa ulkomaisille tutkimuslaitoksille asetettiin kielto tietojen keräämiseen sekä tutkimusten ja kyselyjen tekemiseen Kiinassa ilman hallituksen lupaa.
Tiedämme tarpeeksi ilman sitäkin. Eikö 90 prosenttia Pekingin pohjavesistä ole jo saastunut?
Näin on näppylät.
Ja eikö 300 miljoonaa kiinalaista käytä talousvetenään osin juomakelvotonta vettä?
Siten on silsat.
Maailman 20 saastuneimmasta kaupungistakin kuusitoista lienee Kiinassa?
Noin on nypyt.
Mistä sitten tämä salamyhkäisyys?
Raportin tulosten pelätään vaarantavan Kiinan talouskasvua.
Niin, eihän se olekaan kuin vasta maailman nopein.
Luonto ei kestä sitä.
Varsinkaan sinimailasteenjuojien luonto.
Ja halpatuontilaatu on aina halpatuontilaatua. Jotkut amerikkalaiset yritykset vetävät jo tuotantoaan takaisin kotimaahansa.
Eli suosittelet, etteivät suomalaisetkaan yritykset enää ulkoistaisi tuotantoaan?
Kiinassa muhii teollinen ja ympäristöllinen aikapommi – kolmas Kiina-ilmiö.
Ja kuka noin sanoo?
Kiroguru.
Mitä muuta viisasta sanot?
Miksi mennä merta edemmäs paskalle?
20. maaliskuuta 2007
Eduskuntavaalit 2007
Senkin kierteishäntämuurahaiskäpy!
(Säpsähdyksen kelmeä kahahdus.) Mitä ihmettä?
Retardi! Spönde! Helttatatti!
Jaa, sinä... Kivat sulle myös.
Älä vääntelehdi, tai muuten. Mitä peliä tämä oikein on?
Enpä taida aatostesi jotoksesta kuria saada.
Lehdessä esiteltiin 200 uutta kansanedustajaa, mutta sinä puutuit joukosta. Että kysyn vaan: missä olit, kun sinua tarvittiin?
Hetkinen, hätäpussi. Enhän ollut ehdollakaan.
Selityksen makua!
Niin no, olet oikeassa, harkitsin kyllä jossain vaiheessa.
Harkitsit! Ikään kuin se riittäisi. Ei riitä, ei likimain.
Jäitä lippikseen. Nyt palikat eivät vain natsanneet.
Mitkä vitun palikat?
Jumalauta.
Kas?
Pittu.
Taitaa gurua harmittaa.
Jos vähän.
Että politiikka kuitenkin kiinnostaisi?
Annettavaa kieltämättä olisi.
Että olisi muutoksen paloa? Parantamisen paatosta? Auttamisen eetosta?
Niitä, näitä ja noitakin.
Vedä käteen. Seinät vain kaikuvat. Mutta ihan oikeasti, etkös pärjännyt hienosti viime kunnallisvaaleissakin? Olit yksi ääniharavista, ja paras ensikertalainen.
Kuinka voisin piilottaa sitä vakan alle.
Eikö sitten olisi ollut loogista lähteä mukaan myös eduskuntavaaleihin?
Ajoitus mätti. Työkiireet ja iltatähtikaksoset veivät kaiken keskittymisen. Myös puolueen ja vaalipiirin kanssa oli epävarmuutta. Ei löytynyt sitä lopullista motivaatiota.
Niin kuin sanoin: selityksen makua. Petit kunnallisvaaliäänestäjäsi. Hyi sinua. Nyt pyydät heiltä anteeksi.
Anteeksi.
Sinua tosissaan kaivattiin mukaan.
Tiedän.
Vaikka eduskuntavaalien tulos oli jännittävintä aikoihin, itse ehdokkaiden vaalikampanja haukotutti enemmän kuin pohjanmaalainen taide-elokuva. Siinä olisi kaivattu väriä, karismaa ja substanssia. Siinä olisi tarvittu kirogurun pelvotonta lennokkuutta, uusia ideoita ja valloittavaa positiivisuutta.
No, siinähän niitä referenssejä sitten tulee.
Lupaatko lähteä mukaan ensi kerralla?
Olkoon se ensimmäinen vaalilupaukseni.
Kirogurun vaalislogan?
Politiikka on perseestä.
12. maaliskuuta 2007
Innovaatioyliopisto
Koska viimeksi Suomi on sijoittunut jääkiekon MM-kisoissa kahdeksanneksi?
Ei koskaan.
Eli parhaalla tahdollakaan ei voida sanoa, että Suomi sijoittuisi AINA kahdeksanneksi?
No ei tod. Vuoden 1992 jälkeen olemme nauttineet mitalikahveista peräti kahdeksan kertaa. Jos muistini palvelee oikein, MM-debyytissämme vuonna 1939 tulimme kolmanneksitoista, kun taas kisavuosina 1949, 1951, 1961, 1965, 1966, 1978, 1983, 1993 ja 2005 sijoitus oli seitsemäs ja vuonna 1955 yhdeksäs, mutta ei koskaan, herra jumala sentään, kahdeksas. Hetkinen... Väittääkö joku pönde niin?
Eräs Pekka vain.
No siinä on taas yksi urpo, joka ei ole ihan tässä maailmassa.
Nörtti pikemminkin: Pekka Himanen, nuori ja kansainvälisestikin arvostettu filosofi-professori.
Ai se pitkäpartainen läski.
Hän kirjoitti sunnuntain Hesarissa (13.3.07), että Suomi on "kuin jääkiekkojoukkue, joka periaatteessa on maailman paras, mutta sijoittuu MM-kisoissa silti aina kahdeksanneksi."
Thi hi hi. Mitä muuta hän on mennyt möläyttämään?
Että meidän pitäisi perustaa innovaatioministeriö, joka nostaisi tiede-Suomen maailman absoluuttiseksi ykköseksi.
Muahhahahahah! Hauska mies. Ei ihan tässä maailmassa.
Oikeastaan hän säälii sitä, että kansainvälisestä kilpailukyvystään huolimatta Suomi on surkea kaupallistamaan innovaatioitaan.
Miten nyt tuleekin mieleeni tämä poliittinen pseudokriisi, jonka varjolla halutaan vähentää maakuntayliopistoja, niputtaa suurten kaupunkien korkeakouluja ja luoda maahamme ns. huippuyliopisto...
Se on tärkeätä innovaatioiden kaupallistamisen vuoksi.
Ja miksi akateemisten suojatyöpaikkojen pitäisi edes vaivautua?
Kansainvälisen kilpailykyvyn vuoksi. Siksi niin Pekka kuin eräät jenkkitutkijat patistavatkin nyt yliopistojamme kilpailemaan keskenään.
Kilpailemaan mistä? Rahasta?
Öö... aivan oikein. Ilman tuhtia miljardipanosta on mahdotonta nostaa yliopistojemme laatua.
Rahallako nerous saadaan kukkimaan?
Kai sillä on vain tarkoitus palkata tänne kylmään, pimeään ja kaukaiseen maahan huippuopettajia ja -tutkijoita.
Luuletko tosiaan, että Suomi houkuttaa enemmän kuin Englanti tai USA – noin niin kuin asuin- ja kulttuurimaana? Esimerkiksi Oxfordin yliopisto on toiminut jo kohta 1000 vuotta, joten sen rinnalla olemme pelkkiä keskinkertaisia nousukkaita.
Helsingin yliopisto perustettiin jo vuonna 1640.
Niin, Turussa. Sitten se paloi poroksi 1827 ja perinteet alkoivat taas nollasta. Uuspeili mikä uuspeili.
Täpäkkää silti tarvitaan yliopistolaitoksemme pelastamiseksi.
Siitä sitten vain nostamaan roimasti lukukausimaksuja ja alentamaan valintakoevaatimuksia, jotta ulkolukunörttien sijasta yliopistoihin saadaan aidosti luovia yksilöitä.
Eikö huippuyliopiston luominen sytytä?
Suuri on kaunista liike-elämässä, ei tieteessä tai kulttuurissa. Mihin on unohtunut se, että nörtit verkottuvat netissä, eivät tuulikaapeissa?
Eikö korkeakoulujen yhdistäminenkään auta?
Mieluummin hajauttaminen. Luovuus syntyy anarkiasta.
Entä maakuntayliopistojen vähentäminen?
Maailman huippuyliopistot sijaitsevat usein pienillä paikkakunnilla: Oxford, Cambridge, Harward, Yale etc.
Totta turiset. Intiimi kampus, lyhyet välimatkat ja halvat asunnot ovat myös opiskelijoiden mieleen.
Miltä siis kuulostaisi Keravan yliopisto? The University of Forssa? Heinola Institute of Technology (HIT)?
Mitä se Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio sanoikaan?
Pääkaupunkiseudun kaupan, tekniikan ja taiteen korkeakoulujen yhdistymishanke ei kovin helposti nouse lentoon yksinkertaisesti siitä syystä, että osapuolet eivät tälläkään hetkellä edes kansallisesti ole tutkimuksen huipulla. Jotta olisi kansainvälisesti uskottava huippuyliopisto, niin ensin täytyy pärjätä ainakin kansallisesti.
9. maaliskuuta 2007
Naistenpäivä
Se sitten tuli ja meni.
Jaa mikä?
Vuotuinen loska-aikaan ajoittuva teemapäivä, jolloin naiset saavat ihan luvalla valittaa sitä, että sukupuolista tasa-arvoa ei ole vieläkään saavutettu.
Aa, tarkoitat naistenpäivää.
Mikä lie ilman kikkeliä syntyneiden ruikutuspäivä.
Enpä olisi uskonut sinua sovinistiksi.
Kuka niin väitti? Minähän jumaloin naisia.
Miksi moinen asenne?
Koska väitän, että suomalaisilla naisilla menee nykyään tosi hyvin.
Ja silti ei mikään tunnu kelpaavan?
Jämpti näin! Okei, naisten palkka saattaa olla viidenneksen pienempi, mutta miehet joutuvat maksamaan viidenneksen enemmän veroja!
Miten menisin kiistämään.
Lasikattokin on todellisuudessa vain iso meikkipeili: kaunis, koulutettu ja pitkäsäärinen supernainen saa aina miesten nokan edestä pomotöitä.
Entä ruma, läski ja laiska nauta?
Niitä ei lasketa.
Vittu kun olet pässi.
Niin olen. Kadun pahuuttani. Naistenpäivää tarvitaan valistamaan minunlaisiani idiootteja.
Olen sanaton.
Ei kannattaisi. Sinäkin olet idiootti.
Jumalauta. Millä perusteella?
Koska miehenä edustat miehiä.
Ja?
Jos naiset valittavat osaansa, vika voi olla vain miehissä.
Kristallinkirkas pointti.
Ajattele siis Anneli Jäätteenmäkeä, Tanja Saarelaa, Suvi-Anne Siimestä ja Susan Kurosta.
(Ajattelun kohinaa.)
Joko se valkeus tuli?
Luulisin... Jäätteenmäki joutui median ajojahtiin, koska oli naispääministeri. Saarela taas ei voi tehdä mitään oikein entisenä missinä. Siimeksen kritiikkiä ex-puoluetovereihinsa väheksyttiin vain sukupuolisyistä. Ja tuoreena paljastuskirjailijana Kuronen testaa sananvapauden pääministerin yksityisyydellä, mutta silti hänen käytöstään hävetään, koska on vain tavallinen yksinhuoltajanainen.
Me valitsemme niin helposti puolemme.
Hyi meitä miehiä! Tosin eivät kaikki naisetkaan ole kovin solidaarisia toisilleen olleet.
Siksi naistenpäivää tarvitaan myös naisia varten. Mitä tuumaat, pitäisikö sen olla oikein virallinen liputuspäivä?
Voisi auttaa. Nyt naistenpäivää eivät noteeraa muut kuin naiskolumnistit ja kukkakauppiaat. Hesarin pääuutinenkin koski vankiloiden ulostushaalareita.
Vuoden nainen?
Aino Sukasen hunajatilan kuningatarmehiläinen. |
